On kaksi ihmistyyppiä, ne jotka saavat potkua treeneihin jos kiukuttaa ja kaikki potkii päähän, sitten on niitä joille treeni ei todellakaan ole oikea lääke siihen. No, testatusti minä kuulun ainakin tuohon jälkimmäiseen.

Eilen treenattiin. Rata oli tosi kiva ja haastava, jälleen. Treeniporukka ja koutsi huippuja ja koiralla draivi ja into tehdä. No, mä olin vissiin noussut VÄHÄN väärällä jalalla eli sanomattakin selvää ettei homma oikein toiminut. Jos asia sanotaan nätisti, mulla ei toiminut kyllä yhtään mikään. :D Kiukutti, mun stressi ja ahdistus kuului ohjauksesta, käskytys oli todella kireää ja se välittyi tottakai kaikkeen muuhun. En ehkä ollut maailman parasta seuraa siinä vaiheessa kellekkään, edes mun koulukirjoille. Tai olin, treenien jälkeen lumilapio oli mun ja Helin paras ystävä, lapoitiin hallin seinien vieressä kasaantuneet lumet pois ja pohdittiin elämää. Olo parani kummasti!

Kannattavinta olisi ollut varmaan jättää treenit väliin kun tiesin jo lähtiessäni että on kiire kiire kiire stressaa ja ahidstaa. Mutta pitää yrittää kääntää tääkin positiiviseksi, ainakin nyt mä opin, että mun, Evin ja ihan kaikkien ihanien kamujen takia on parasta jäädä kotiin jos kiukuttaa ja hakata vaikka nyrkkeilysäkkiä mielummin. :) Ensimmäistä kertaa treenien jälkeen itketti miten sekava ja epäreilu olin Eviä kohtaan, se yirtti parhaansa ja mä sössin, ei sekään voinut silloin tehdä oikein. Peiliin saan siis vain katsoa, koira oli mitä mainioin ja se yritti kympillä. :) Mutta treenien jälkeen lunta lapioidessa heittelin Eville lumipalloja hankeen ja se juoksi iloisesti niiden perässä. Siitä näki, että se oli onnellinen, se pääsi tekemään sen rakastamaa lajia yhdessä.

Illalla ennen nukkumaan menoa katsoin vielä videolta ratoja moneen kertaan, se oli kyllä kaikkea sitä miltä se tuntui ja miltä kuvailin. Tällä kertaa agility ei ollut mulle "niiin kivaa" tai "niiin huippua" mitä se yleensä aina on. Tämmöiset kasvattaa kyllä paljon. Kaikillehan on sallittua huonot päivät, mutta mä haluan mielummin olla treeneissä se iloinen ja positiivinen Iitu mikä oon ollut. :) Tuo ei ollut videoltakaan kivaa katsottavaa!

Tänään töiden jälkeen suunnattiin hallille ihan vaan Evin kanssa kaksin leikkimään. Mua vaivas toi eilinen ja halusin nähdä, että molemmilla on varmasti hyvä fiilis. Evi oikein veti hallille ja juoksi oven eteen häntä heiluen kun päästin sen vapaaksi. Leikittiin, mua nauratti ja Evi rallatteli pitkin hallia lelu suussa. :) Huh, ihana Emppa, ei siinä voinut olla muu kuin hyvä fiilin kun näki miten Evin suuret sammakonsilmät nautti. Tehtiin myös kerran puomi ja sekin oli hyvä.

Mulla on kyllä maailman parhaat treenikamut ja koutsit ja oon niistä niiiin onnellinen. :)  Pitää olla onnellinen, että oon saanut noin ihania ihmisiä ympärille. Ja muistaa, ryhtiä ja rentoutta, mun pitää osata nauraa omille virheille!

Teidän kaikkien nauruhermoja säästellen, videoon on poimittu vain "parhaat palat". Tästä on suunta vain ylöspäin. :) Enjoy: